Epic trip to lapland vol 2

Uusi yritys tutkia lapin erämaita.
Tätä reissua olikin jo muutama vuosi suunniteltu, ja onneksi lomat osuivat parhaimpaan ruska aikaan.

Vuosien varrella on tullut päivitettyä pyöriä sekä miestä reissua varten.

1. kohde oli tietenkin Pyhäkero visiitti, tukikohtana toimi enontekiöillä leirintäalue ja asunto auto. Matkaa ounastunturille pyörällä oli noin 20km, sen jälkeen vielä vuorille kävelyä.

Periläkoski

Periläkoski

Pyhäkerolle menevää polkua, ajoin mönkiä uraa pyhäkeron päivätuvalle

Pyhäkero

Pyhäkero

Pallas-yllästunturi vuorijanaa

Kaffe

Päivän kestänyt reissu sisälsi n.45km pyöräilyä + kävelyt päälle, kyllä kahvi ja ruoka maistui.
Pyhäkeron päivätuvalla riitti vaeltajia, moni lähti tästä kohteesta kohti ounastunturia +50km patikka matkalle, ja kuulemma muutamaa päivää aikaisemmin israelista kotoisin olevat vaeltajat olivat eksyneet kyseisille vuorille, Ilman kenkiä ja huonoilla varusteilla, yö lämpötilat hipoivat -1 - -2 astetta.


2. päivä

Paljasselkä - näkkälä vanha postireitti.
Oli tiedossa jo aikaisemmin , että vettä on satanu koko kesän todella paljon, ja kaikki vesistöt , joet , suot tulvivat. Karttoja tutkailessa olin optimisti ja päätin että pitää ainakin yrittää soiden ylitystä, ja helpolta näyttää pienten soiden ylitys.

Riittävä nousu

Polun alkua

Tämähän tuntui helpolta heti alusta jo!

Ensimmäinen mutakylpy, kuivin jaloin 

Vaan ei aivan kaikki mene putkeen, kengästä irtosi toinen ruuvi mikä pitää klossia paikallaan, oli aika ikävä kesken ajon huomata ettei kenkä lähde maasta, ja turvalleni mättääseen, siinä sitten jeesusteippiä ja ruuvinkiristystä, ja matka jatkuu..

Sissankinselkä

Sissankiselän suot olivat hyvin märkiä, ja ensimmäiseen jo toppasi oma reissu, olisi tämänkin voinut kiertää jotenkin , mutta samanlaisia ylityksiä tulisi kymmeniä vielä eteen, ja vielä rikkoinaisella kengällä pitäisi 26 km reitti selvitä.
Tässä kohtaa päätin nöyränä kääntää pyörän suunta takaisin paljasselän suuntaan ja kohti enontekiön keskustaa. Kyllä lappi opettaa!

Vielä kävin postipolun alapuolella katsomassa talvireittiä, vettä sekin tursuaa joka kohdasta.

3. päivä
Näkkälä - Termisvaara - Pöyrisjärvi

Tätä reittiä olen havitellut jo vuodesta 2013 milloin ensi kokemukset oli pöyrisjärven erämaasta, huonoin seurauksin.
Reittini kulki näkkälän parkkipaikalta kohti Kaamusjärveä, kaamusjärveltä poroerotus aidan vierustaa norjan puolelle. Vaikutti hyvältä reitiltä kartassa, mikä voisi mennä pieleen?

Kohti kaamus järveä menevä ura, valitsin polun mikä kulkee Kuusikon läpi termislehdolla.
Vaikeita suo ylityksiä, huono kuntoisia pitkospuita ja tosiaan sateiden jälkeen kaikki paikat ovat vesittyneet.
 Tästä huolimatta, pääsin kuivin jaloin Kaamusjärvelle asti.

Norjan ja suomen rajalla

Rajalla

Raja-aidan vierestä kuljin jonkun matkaa pyörä hartioilla, kahluukengät jalassa, polvia myöten mudassa, todellinen selviytymis reitti. mutta pahempaa vielä edessäpäin..

noin tuhat muuta kanssamatkustajaa

Termisvaara

 Suo ylityksen jälkeen luulin että homma oli tässä, nyt pelkkää helppoa nousua rinteitä pitkin, mutta ei aivan, vielä piti termisvaaran puurajan yli päästä, ja tottakai, iso puro ylitys, valtavasti kaatuneita puita, metrin pituista heinikkoa, ja itikat lisäksi. tässäkohtaa oli mittarissa vasta vajaa 20km , mutta tuntui jo ikuisuudelta.

Kun puuraja oli takanapäin jo, ja rinteet alkoivat hahmottua, kyllä mielikin kirkastui maisemissa.

Lounas Koiravaarassa

Reissun eka kunnon upotus suohon, onneksi oli pyörämukana että pääsin kannattelemaan omaa painoa muualle.

Pöyrisjärvelle johtava retkeilyreitti on muuttunut hurjasti neljässä vuodessa, huonokuntoinen tie huononee vuosi vuodelta , kun kesäasukit rälläävät yhä enemmän mönkijöillään, mutta minkäs teet, ei näitä matkoja voi tehdä muullakaan välineellä.
Lopputotema, mahtava paikka pöyrisjärvi on, aina on päästävä takaisin jylhiin maisemiin!

4. päivä Enontekiö lähistöä , palautus päivä.

5. päivä  Kalmakaltio

Auto saatiin parkkiin kalmakaltion linkkimaston lähistölle hyvin, ja siitä matka alkoi retkeilyreittiä pitkin salmijärvelle asti.

Jälleen kerran soiden ylitykset olivat joksenkin kierrettävissä, kun vain tarpeeksi etsi reittejä ylityksille. Vain kerran jouduin kahlaamaan lähellä salmijärveä.

Ilman läskipyörää, olisi suot olleet aika hankalia pyörällä ylittää, nyt ei tarvinnut kuin teräksisiä reisiä ja pohkeita, niin suot jäivät kakkoseksi.

Kurkioharjun porot

Vakooja

Kahden järven välissä oleva polku näytti joksenkin huonokuntoiselta, noin 30cm veden alla tämäkin polku

Ei parempaa paikkaa kahvee tauolle

Kalmakaltionoja

Loppujenlopuksi jäi hampaankoloon tämä reitistö, kun ei päässyt tekemään suunniteltua reittiä, joka olisi mennyt Palovaaralle asti, ja takaisin lenkinhaka reittiä. Jos taas ensivuona pääsisi tämän reitin paremmalla kunnolla tekemään.

6-8. päivä  Hossan kansallispuisto

Tätä paikkaa on niin moni jo kehunnut maastopyöräilyn mekaksi. Mitäpä sitä muuta sanomaan että kyllä näin on. En vastaavassa paikassa ole käynyt koskaan, Maastopyöräily reitit hyvin merkityt, ja paikkaansa pitävät selostukset reittien tasoista.
Itse ajoin kokalmuksen kierroksen.

Aamu klo 8:00

muikkupuron laavu

Muikkupuro

Hossassa tuli ajettua vain yhdenpäivän kierroksen, ja kyllä tämä jo jätti itseeni ison vaikutuksen, että viimeistään ensikesän aikana mökki vuokraukseen viikoksi ja tuonne lisää tutkimaan maastoja. Ainoa huono puoli tässä seudussa on , että tästä on niin paljon jo puhuttu, ja rakennetaan lomakyliä, mökkejä ja turisti rysiä, että parkkipaikat turpoavat autoja. Onneksi lähdin pyöräilemään aamu varhain, jotta sain rauhassa nauttia luonnosta.

Muikkupuron laavulla jo alkoi ihmis virta valumaan reitistöille ja omasta mielestä ei kyllä samalle polulle mahdu maastopyöräilijöitä ja turistilaumat.

Luontotalon pihalla laskujeni mukaan oli isoja busseja 5 kpl ennen klo 14:00, noin 90 - 100 ihmistä jonotti jo pelkästään lounasruokaa, joten oli turha unelmoida porokeitosta.

Arvaten tämäkin paikka tulee kasvamaan hurjasti tulevina vuosina, joten kiirettä saa pitää että voi ja pystyy vielä jotenkin rauhassa kulkemaan luonnonpuistossa.